Ärsyttää

Ärsyttää seistä tyhjän päällä.

Ärsyttää olla yksin.

Ärsyttää asua kotona.

Ärsyttää nukkua yksin.

Ärsyttää tietämättömyys.

Ärsyttää hajamielisyys.

Ärsyttää unohtelu.

Är-syt-tää.

Ärsyttää näyttää muille oma ärsyyntyneisyys. Ihmiset luulevat, että tahallaan olen inhottava ja ikävä ihminen. Mä vaan en osaa peittää tunteinani samoin kuin joku toinen. Kestä tai ole kestämättä, kyllä tämä ohi menee. Joskus.

Se, että osaan näyttää tunteitani/en osaa peittää tunteitani ei ole negatiivinen asia. Tosin tilannetaju huomioon ottaen. Joka tapauksessa koen tärkeäksi oman psyykeen kannalta, että tunteita on näytettävä, jos ei ihmisille niin viimeistään paperille. Tässä tapauksessa koneelle. Tai no, olen mä paperillekin tunteitani purkanut. Mulla on se kiva kalenteri missä lukee kaikenlaista. 

Mulla sattuu kuitenkin olemaan niin pieni pinna ja sellainen luonne, etten pysty pitämään asioita niin kauan sisällä, että kirjoittaminen olisi paras vaihtoehto. Muutenkin kirjoittaminen helpottaa vain vähän. Se, että voisin huutaa naama punaisena ja hakata ja potkia jotakin auttaisi paljon enemmän. Tai se, että pääsisin ratsastamaan. Ei siinä mielessä että purkaisin vihani hevoseen vaan siinä mielessä, että asiat unohtuisi ja mieli kohenisi. Ainakin hetkeksi.

Nyyh. Tykkään Antti Tuiskun Pyydä multa anteeks kunnolla -biisistä. Kalle ei anna kuunnella. Ihan ymmärrettävää

Laitan näitä heppakuvia koska fiilistelen. Ei ärsytä niin paljoa.