maanantai 14. maaliskuuta 2016

Höpinää pöpinä

Äidinkielen esseekoe suoriettu. Jos joku pitäisi valita lempparikokeeksi, se olisi tämä. Tekstitaidon koe on matikan jälkeen kamalin, koska se on niin tarkka ja termit pitää oikeasti olla hallussa. Esseekokeessa saa tuoda persoonaansa ja mielipiteitä esiin. Toivottavasti sieltä tulee tosi hyvät pisteet tasottamaan ei niin hyviä tekstitaidon pisteitä.

Uutta kämppää Kuopiosta on käyty katsomassa ja mittailemassa. Se on tosi hyväkuntonen vanhaksi asunnoksi ja no, isin sanoin unelma remonttireiskalle. Kämpästä jää aika vähän jäljelle vanhaa remontin jälkeen. Isi vähän innostu suunnitelmissaan. Ei se minua haittaa, oon ihan superinnoissani! 

En oo pelkästään innoissani tuosta uudesta kämpästä, vaan myös siitä että muutto on takaisin kaupunkiin tuoden mulle vuoden työjakson. Minne ikinä töitä päädynkään tekemään. Pitäisi periaatteessa olla jo kolmen viikon kuluttua töissä ahertamassa, mutta tällä työnhakumotivaatiolla ei taida ihan onnistua. 

Jos mä tällä kertaa jätän tän vaan tällaseksi, pikkuhöpinäksi. Ei mulla mitään tärkeää ollut, halusin vaan kirjoittaa. Ihan kun en tänään olisi jo kirjottanut tarpeeksi.


Terkuin nolo blondi



torstai 10. maaliskuuta 2016

Mökö mikä?

Mä haluan ensimmäisenä avata tuota blogin nimeä.

MÖKÖNASSU
Humoristinen
kuvaa kirjoittajaa (ainakin sana mökö)
Keksitty noin viidessä sekunnissa
Outo ja vammanen (kuvaa siis vieläkin kirjoittajaa)
Nolo (edelleen, melko kuvaava)

Ja asiaan. Mä alotin uuden blogin. Ehkä hetken mielijohteesta, mutta toisaalta tämä voi olla ihan hyväkin idea. Pääsenpähän taas oksentamaan ajatukseni tähän ruutuun. Ja tekosyyn ottamaan valokuvia kaikesta turhanpäiväisestä (tai ainakin pyyhkimään pölyt kameran päältä).

Tämänhetkinen elämäntilanteeni on stressaava ja ahdistava. Mulla on yo-kirjoitukset meneillään, muutto takaisin Kuopioon kohta ajankohtainen, työttömyys kalvaa selkäpiissä ja ilmaisten ratsastustuntien loppuminen tuntuu elämän loppumiselta. Tulee ikävä lukiota ja sen tuomaa elämää.

Mun elämää värittää hevoset, kani ja tyhmä poikaystävä (pikkasen vaan tyhmä, ei paljoo). Tämä Uuno-kani tuli mulle joulukuussa. Ja joo, se kusee sohvalle aina sillon tällön, mutta se ei loppujenlopuksi haittaa mua. Uuno on tuonut mun elämään niin paljon iloa ja onnea. Poikaystäväkin sanoo mun näyttävän onnellisemmalta nyt lemmikin omistajana. 

Mä en tosiaan tiedä miten tässä kirjoittamisessa käy. Mä rakastan kirjoittamista ja valokuvaamista, mutta se saattaa jäädä tämän hektisen tilanteeni varjoon. Tai sitten mä opettelen rentoutumaan kirjotusten välillä ja purkaa stressiä kirjoittamalla tänne. 

Piristän itseäni joillakin kuvilla. Viimenen on ehdottomasti oma suosikki!