:)

Kevät on kiireistä aikaa, eikö?

Mulle kuuluu kohtuullisen hyvää. Fressiin liittyminen on antanut vähän uutta puhtia monellakin tavalla: tapaan uusia ihmisiä, saan syyn lähteä kotoa ja mikä parasta, pääsen hikoilemaan. Toisaalta hevosettomuus tuntuu pahalta ja katselen jatkuvasti myytäviä poneja, tiedostaen etten sellaista voi vielä ostaa.

Tiesin, että ensimmäinen näyttö tulisi stressaamaan minua. Näyttöön on viikko aikaa ja minä en edes vielä tiedä pystytäänkö sitä järjestämään minusta riippumattomista syistä. En edes jaksa puida asiaa tämän enempää koska se ahdistaa minua niin paljon.

Avustamis- ja asiointikurssi päättyi (vaikka se työharjoittelu vielä jatkuukin) ja viikko sitten alkoi tekstiilihuollon kurssi. Olen tosi innoissani tästä kurssista ja motivaatio nousi tähtiin! Minusta tuntuu koko ajan enemmän ja enemmän siltä, että siivooja (tai kodinhuoltaja...) minusta pitääkin tulla. Kuulostaa varmasti oudolta. "Miksi kukaan haluaa siivoojaksi kun tarjolla on niin paljon kaikkea muutakin työtä? Eikö ylioppilaan kannattaisi lähteä yliopistoon kouluttautumaan eikä tuudittautua siivoojaksi."

Voin olla siis ylpeä itsestäni koska olen vihdoin löytänyt alan joka minua kiinnostaa. Tai eihän se unelma omasta hevostallista katoa varmasti koskaan mutta tärkeintä on että joku muu ala kiinnostaa edes tämän vertaa. 

Suodatin yllättävän positiivista tekstiä. Tämä teki selvästi minulle hyvää. Niin kuin tämä pupukin.