Sos

"Eikös helmikuussa ala jo yhteishaut?"

Minulla piti olla vuosi aikaa rauhassa miettiä mitä mä haluan elämälläni tehdä. Miten tässä näin kävi? En minä ole vielä todellakaan valmis hakemaan kouluun tai edes ajattelemaan sellaista. Tykkään olla siivooja.

"Varo ettet jää tohon työpaikkaan, kun sulla on siellä niin mukavaa."

Ai siis miksi? Luulin että toisten auttaminen, etenkin huonokuntoisten vanhusten, on tärkeää työtä. Palkka ei kyllä riitä muuten kuin omalle navalle joten siinä mielessä en voi vaan jäädä siihen missä on mukavaa. Mutta miksi en voisi kouluttautua juuri tälle alalle?

En vaan yksinkertaisesti ole löytänyt sellaista alaa mikä minua kiinnostaisi. Tai siis kyllä, haluaisin pyörittää omaa tallia mutta tiedän että hevostelu ja muut eläinhommat kannattaa jättää harrastukseksi, ellei eläinlääkäriksi halua. Ja siihenhän mulla ei ole rahkeita.

Katselin taas Kuopion koulutusmahdollisuuksia. Ammattikoulu kuulostaa helpolle, oppisopimus vielä helpommalle. Ehkä enemmän minulle kuin pelkkä koulun penkillä istuminen kahdeksasta neljään. Minä tarviin liikuntaa ja ruumiillista työtä arkeen. Muuten ei tule yhtään mitään mistään enkä minä jaksaisi keskittyäkään. 

Joka tapauksessa päätöksiä on tehtävä. En vaan halua tehdä hätiköityjä päätöksiä koska vihaan luovuttamista tai sitä että asiat ei etene sitä vauhtia kun haluaisin niiden etenevän.

Ahdistaa. Pelottaa. Apua.

Tää on taidenäyttely

Tämän vuoden aikana mä olen piirtänyt tosi vähän. Mä olen silti melko ylpeä jokaisesta teoksesta minkä olen väsännyt. Ja vaikka olen oppinutkin piirtämään mallista, niin uskallan sanoa että mä olen lahjakas ja tätä mä osaan. Joku päivä mä vielä keksin sen oman tyylin ja alan piirtämään ihan omasta päästäni. Joku päivä. 

Näytän nyt ylpeänä teille sitä mitä mä olen luonut. Perfektionistina löydän kyllä jokaisesta parantamisen varaa enkä väitä näiden olevan täydellisiä. Olen silti ihan tyytyväinen. Varsinkin tähän ensimmäiseen.

Olen idiootti

Miten mä voin olla niin typerä, että pidän kiinni jostakin mikä ei todellakaan ole mulle hyväksi? Miksi mä annan jonkin vetää mua alas, jatkuvasti? Miten mä kehtaan väittää, että se on mulle parasta mitä mä oon koskaan kokenut? Mä tiedän että mun pitäis päästää irti mutten halua tehdä sitä.

Koska mä rakastan sitä niin paljon että mä uhraan oman hyvinvointini sille. Koska mä olen saatanan typerä ihminen.

sos

Ei otsikkoa

Mä yritin miettiä miten avautuisin tästä asiasta mutta en enää pysty siihen. Mä en enää pysty kuvailemaan sitä miltä mun pään sisällä tuntuu ja miksi se on siihen tilaan joutunut. Mä kerran yritin, lopputuloksena isäni katkaisi välini minuun. Valehtelisin jos sanoisin etten anna kenenkään työntää minua samalla tavalla pohjalle koska annan sen tapahtua kokoajan.

Tämän kappaleen sanat kertovat oikeasti siitä miltä musta tuntuu.

You've got a hold of me

Don't even know your power

I stand a hundred feet

But I fall when I'm around you

Show me an open door

Then you go and slam it on me

I can't take anymore

I'm saying baby

Please have mercy on me

Take it easy on my heart

Even though you don't mean to hurt me

You keep tearing me apart

Would you please have mercy, mercy on my heart

Would you please have mercy, mercy on my heart

I'd drive through the night

Just to be near you baby

Heart open, testified

Tell me that I'm not crazy

I'm not asking for a lot

Just that you're honest with me

My pride is all I got

I'm saying baby

Please have mercy on me

Take it easy on my heart

Even though you don't mean to hurt me

You keep tearing me apart

Would you please have mercy on me

I'm a puppet on your strings

And even though you got good intentions

I need you to set me free

Would you please have mercy, mercy on my heart

Would you please have mercy, mercy on my heart

Consuming all the air inside my lungs

Ripping all the skin from off my bones

I'm prepared to sacrifice my life

I would gladly do it twice

Consuming all the air inside my lungs

Ripping all the skin from off my bones

I'm prepared to sacrifice my life

I would gladly do it twice

Oh, please have mercy on me

Take it easy on my heart

Even though you don't mean to hurt me

You keep tearing me apart

Would you please have mercy on me

I'm a puppet on your string

And even though you got good intentions

I need you to set me free

I'm begging you for mercy, 

mercy

Shawn Mendes - Mercy

Syksy on kaunis

Mä olin unohtanut miten paljon nautin syksystä: ilmat viilenee, itikat häviää ja kaikkaalla on kaunista. Otin kamerankin esille kaapin perältä ja ikuistin näitä kauniita hetkiä. 

Ei mulla muuta. Ottakaa annostus syksyä tästä.

Tieni kohti vegaania elämää

Kirjoitin jokin aika sitten ryhtyväni kasvissyöjäksi. Muutamia viikkoja kerkesi kulua ennen kuin oikeasti jätin lihan pois ruokavaliostani. Odotin muuttoa sillä tiesin etten alkaisi vääntämään  omia ruokia kun jääkaappiin olisi jo ostettu ruokaa. Lupasin siis itselleni, että heti muutettuani jätän ainakin lihan pois.

Alku lähti hiljaisesti käyntiin: tein kasvispizzaa ja muita tällaisia hienoja ruokia mitä olin jo valmiiksi suunnitellut. Jääkaapista löytyi vielä maitoa, jugurttia, rahkaa, kananmunia, juustoa.... aika paljon kaikkea. Viikonloppuisin söin liharuokia koska ajattelin etten pystyisi jatkamaan tätä ilman satunnaista lihan syömistä. Näillä tarkoitan lähinnä roskaruokaa, kebabbia (mun heikkous, myönnetään). Alku tuntui kuitenkin hankalalta ja ikävöin mösperiä.

Seuraavaksi tuli ideoiden loppuminen. Ostin paljon valmiskeittoja tai tyrkkäsin kasviksia uuniin. Pysyin kuitenkin suunnitelmassani ja itseasiassa aloin tiputella maitotuotteita pois. Maito vaihtui appelsiinimehuun ja jugurtti kiisseliin, kananmunia ei ole enää jaksanut aamulla edes väsätä joten se jäi ihan luonnostaan pois.

Tässä vaiheessa minun ei kauheasti tarvitse ajatella asiaa. Lihaikävä jäi pois ja vaikka sillon tällöin viikonloppuisin hampurilaisen syön niin se ei vaikuta muuten kuin pahana omatuntona. Pärjäisin siis täysin ilman lihaa jos haluaisin. Hampurilainen on vaan liian helppo mennä ja ostaa. Rahkaakin minulla on töissä mukana koska se on helppo, "halpa" ja täyttävä välipala. 

Tämä on minulle passeli tilanne. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Kukaan ei pakota minua jättämään rahkaa tai hampurilaisia pois ja voin jättää niitä yksitellen juuri silloin kun itse haluan. Olen kerrankin tehnyt jotain viisaasti ja harkiten. Hyvä minä. :)

Ottakaa siitä nyt kaninkoivet. 

Minulle kuuluu hyvää

Viime viikko meni hyvin. Mä en nukkunut pitkiä päiväunia tai vaipunut itsesääliin kotona peiton alla. Mä kävin tallilla ja viivyin siellä kauan, ei ollut edes kiire pois. Mä kävin kahvilla mun serkun kanssa ja vaikka satoikin vettä niin meillä oli ihan mukavaa. Mä lupauduin lähtemään Blockfesteille kaverin mukaan ja mä otin perjantain vapaaksi.

Blockfest muistutti mua siitä mitä mulla joskus oli. Se muistutti myös siitä, miten hyvin mulla kaikki on nyt ja missä jamassa mä voisin olla jos oisin jäänyt siihen samaan tilanteeseen mistä mä lähdin pois. Musiikki oli aivan käsittämätöntä. Mä tanssin ihmisjoukon keskellä silmät kiinni enkä ajatellut mitään muuta kuin sitä tajuttoman hyvää fiilistä mikä mulla oli. Siinä hetkessä olin vain minä ja musiikki. Livemusiikin jälkeen mä näen ja kuulen nämä samat kappaleet ihan eri valossa. Olen siis todella ylpeä siitä että jaksoin lähteä ja olla siellä riekkumassa. Otin iisisti ja menin aikaisin nukkumaan, aamulla en herännyt krapulaan ja söin todella hyvää hotellin aamiaista. Käytin rahoja viisaasti ja säästin itseänikin vaikka olisi mieli tehnyt tanssia ja huutaa läpi koko festareiden. Ansaitsen nyt taputuksen olalle. 

Tämä viikko alkoi ihan hyvin. Töissä nyt tottakai hajotti mutta ei se mitään, niin sen kuuluukin hajottaa aina sillon tällöin. Maanantain ratsastus sujui mallikkaasti ja osasin jopa pitää kouluraippaa käsissäni ilman suurta katastrofia. Tiistaina katsoin salkkareita muutaman jakson. 

Keskiviikko, eli eilinen kääntyikin minua vastaan. Olin nauttinut jo tarpeeksi pitkään joten minua muistutettiin elämän hauraudesta.

Aino ja Pyry mukanani lähdin tallille ratsatamaan Fanttia. Kaikki sujui normaalisti, kunnes Fantti alkoi juoksentelemaan karkuun tarhassa. Katseli minua pilkaten ja otti aina muutaman raviaskeleen kun tulin lähemmäs. Huusin Ainolle että hän toisi namipussin, sillä saisin Fantin varmasti kiinni. 

Aino lähti ja minä jäin seurailemaan Fanttia. Se juoksi ison mustan hevosen taakse. Tämä iso musta on kuuluisa uhittelustaan ja kavioiden nostelusta, joten olin varuillani. Uhittelin hevoselle takaisin, huusin ja heiluttelin riimunarua, koska niin kuuluu tehdä eikä minun kuulu väistää jos se minulle uhittelee. Hevonen ei kuitenkaan väistänyt vaan käänsi näyttäen minulle takapuolensa. Sen sekunnin ajan kerkesin tajuta että nyt se meinaa potkaista ja käännyin pois ottaakseni juoksuaskeleet kauemmas. Tämä uljas musta kerkesi kuitenkin antaa minulle vauhdit persauksiin ja sain täysosuman kaviosta kylkeeni. 

Huusin erittäin oudolla tavalla "aa aaa aaaa" ja Aino kääntyi takaisin tarhan luo. "Tuli potku selkään, soita ambulanssi" minä huusin. Luulin tosissaan että se potkaisi minua selkään ja tuomitsin jo itseni tuhoon. Selkä ei olisi enää entisensä ja jalkani vähintään halvaantuisi. Ei hevosen potkusta voi selvitä pienellä. 

Jalat menivät tunnottomiksi mutta shokin voimalla pääsin kentän penkille istumaan hyvin outoon asentoon. Siinä minä odotin samaisessa asennossa ambulanssin tuloon saakka täristen ja huohottaen. Tallin omistaja ei edes vaivautunut kysymään vointiani tai osoittanut minkäänlaista sympatiaa minua kohtaan. Hän kuitenkin tiesi pitkän aikaa mitä oli tapahtunut ja mitä tulee tapahtumaan. Myöhemmin vuokrahevoseni omistajalle seliteltiin potkua (hevonen joka potkaisi minua oli siis tallin tuntihevonen) sillä, että kaikki hevoset olivat olleet outoja koska metsässä on luultavasti liikkunut jokin peto. En edes kommentoi tuota väitettä millään lailla. En pysty.

Ambulanssissa oli ihan mukavaa kun sain kipulääkettä ja luvan kuunnella musiikkia. Ei ole varmaan vaikea arvata mitä kuuntelin. Yöksi pääsin jo kotiin ja sairaslomaa annettiin perustein "lonkan ruhje". Pääsin siis todella, todella vähällä ja olen niin kiitollinen että se osui juuri kylkeen eikä selkään. Se peli olisi silloin jo menetetty.

Mulla oli siis sekä suojelusenkeli että Aino mukana matkassa. 

Sylkäisin tyynylleni

Lääkäri määräsi minulle näitä sinisiä tabletteja. Ei kertonut niistä sen enempää kuin että vahvoja ovat. Hyvä, jatkuva kipu siis lähtee. Tai ei se lähde vaan kipukynnykseni nousee tämän sinisen ansiosta.

Luin netistä lääkkeestä. Kauhukertomuksia. Tahtoisin soittaa lääkärille: "En halua tätä kiitos". Tiedän kuitenkin mikä olisi seuraava vaihtoehto ja tämä tuntuu helpommalle. Toisaalta taas tämä saattaa olla raskain lääkekuuri minkä koen.

Otin lääkkeen ja odotin simahtavani puolentoista tunnin kuluttua kuten netissä jotkut olivat kertoneet. En nukahtanut, nukuin itseasiassa normaalia huonommin. Heräilin ja hourailin itsekseni. Tajusin kuitenkin hourailevani joten aivan sekaisin en voinut olla. Seuraava päivä oli melko normaali. 

Otin lääkkeen toisen kerran ja odotin josko tänään lähtisi "taju kankaalle", kuten netissä kertoivat. Ei lähtenyt. Nukuin entistä huonommin ja suun kuivumisen takia unessa yskin. En tiedä yskinkö oikeasti mutta havahduin siihen että sylkäisin tyynylleni ja painoin pääni takaisin klimppilätäkön viereen. Mietin tilannetta muutaman sekunnin mutta nukahdin uudestaan. Aamu ei ollut vaikea. 

Työpäivä eteni ja pyysin työpariani ajamaan autoa. Syyn kertominen hengästytti. Nyt kun kissa on nostettu pöydälle, hänkin ymmärtää miksi nojailen seiniin ja meinaan nukahtaa autossa. Olo meni päivän mittaa huonommaksi: krapulaisemmaksi, humalaisemmaksi. Päässä huojui. Jalat meni tunnottomiksi. Tuskan hiki.

Tulin kotiin ja söin jäätelöä. Aloin nukkumaan ja nukunkin hyvin pitkät päiväunet, välillä heräillen herätyskelloon ja siirtäen sitä eteenpäin 20 minuutilla. Kolmen jälkeen keitin kahvit ja lähdin tallille. Auton rattiin meneminen pelotti, mutta fiilistä nostava musiikki antoi voimaa ajaa. Tallilla pahaa oloa ei muistanut. Huimaus tuli vasta kotiovella. Kuten kaikki muutkin oireet. 

Otin kolmannen lääkkeen tänäiltana ja mietin vain, mitä ensiyönä tapahtuu.

Saanen esitellä: Fantti

Kutsun tätä upean suurta punarautiasta tammaa terapiaratsuksi, vaikka se onkin erittäin kaukana sellaisesta. Sinne selkään ei tosiaankaan kavuta rentoutumaan ja nauttimaan, mutta ehkä se ei enää minun tasoiselle ratsastajalle olekaan se juttu miksi sinne selkään mennään. Tämän neidin kanssa pitää tosiaan tehdä työnsä kunnolla ja keskittyä olennaiseen. Ei liiku jos en käske ja liikkuu vähän liiankin lujaa jos jokin toiminnassani ei miellytä.

Tamma on ulkonäöltään juuri sellainen, mitä itse pidän kauniina ja mielessäni hevonen näyttääkin juuri tältä. Lihaksia nyt tietty voisi olla enemmän mutta siihen ratsastuksessa pyritäänkin. Tai no, minun osalta nyt omienkin lihasten kasvattamiseen. Ne kun ovat hiemat kuihtuneet.

Vaikka kokoni puolesta sopisin ehkä paremmin ponin tai pienen hevosen selkään, hankkiuduin kuitenkin tällaisen suuren kaunottaren seuraan ja olen tietoisesti masokistinen keskivartalon lihasten kannalta. 

Jospa minun kehittyminen ratsastajana ei tyssäisi nyt sen takia, etten käy ohjatuilla ratsastustunneilla. Jos nyt ei itsenäinen ajattelu kehity niin ainakin ne lihakset. 

Kaiken kaikkiaan pidän tästä tammasta ja minulla on hirveät odotukset meidän osaltamme! <3

Ei otsikkoa.

Istun suihkun lattialla. Kuuma vesi helpottaa aina. Olen eilen tajunnut että hän on siellä, kahden tunnin ajomatkan päässä Kainuun prikaatissa. Yritän olla onnellinen hänen puolestaan mutta oikeasti minusta tuntuu siltä, että sisälläni olisi kiviä. Isoja, painavia ja teräviä kiviä. Hän on mielummin siellä kuin täällä. 

Nousen suihkusta. En tiedä kauanko olen istunut siinä lattialla mutta tiedän etten voi jäädä sinne. Lasken kymmenestä alaspäin ja nousen nollan kohdalla. Ylös nouseminen on helppoa kun päättää, että nollan kohdalla on noustava. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Paha olo tulee takaisin voimakkaammin. Yleensä paha olo on lähtenyt kokonaan suihkussa, mutta yleensä onkin kyse vain krapulasta. Toivon todella että tämäkin olisi vain krapula. Ohimenevä aamupahoinvointi. 

Olen juuri taistellut itseni ylös pohjalta jossa lymysin vähän aikaa sitten. Tunsin hetken aikaa itseni vahvaksi ja pysäyttämättömäksi mutta nyt jokin sieltä alhaalta saa otteen ja yrittää vetää minua mukaansa. Se on saanut jo otteensa nilkkani ympäri ja pian se on jo kurkussani kiinni. Minä tiedän sen. Sängystä ylös nouseminen on taistelua, suihkusta ylös nouseminen on taistelua. Luulen että tämän kirjoitettuani jään tähän lattialle istumaan. Yleensä siksi, että kani saisi seuraa mutta nyt sekin on häkissä arestissa. Se pissi minun päälleni äsken. Ilkeä piru.

Eilisaamuna en pystynyt syömään mitään. Oli paha olla. Nyt olen puoliltapäivin saanut kaksi desiä appelsiinimehua alas. On vähän nälkä, mutten tiedä mitä söisin. Mikään ei maistu. Kurkussa on yksi iso ja terävä kivi. Rinnassa on yksi iso ja terävä kivi. Hartioiden päällä on kiviä. Kaikkiaalla on kiviä.

Minulta on kaikki kaunis viety käsistä

Olen ollut useasti niin väärässä

Älä lopu, elämä

Vielä lähipäivinä

Kanna minut sylissäsi yli surujen

Kanna minut silloin, kun yksin jaksa en 

Kanna minut, mä en koskaan löydä perille

Niinkuin kyynel poskelle

Minä kuulun sinulle

-Jippu                                  

                          

Elämä hymyilee

Viikonloppuna tapahtui kauan odotettu muutto. Mä olen niin onnellinen nyt. Näin on hyvä.

Ihana, kun kaikki palaset alkaa loksahdella kohdilleen. Löysin vuokrahevosen, muutin taas pois kotoa, Uunon saa pian tyttöystävän ja töissä menee ihan hyvin! Ruokavaliokin pääsee taas paremmalle mallille kun on oma keittiö ja oma jääkaappi. Vanhempien luona kokkailu jäi aika laiskaksi ja jos kaapista ei löytynyt mitään niin ostin jotain nopeaa ja kallista.

Uunon stressaaminen muutosta otti sydämestä. Se vikisi ja huuti kun suoraan sanoen tungin sitä kuljetuskoppaan. Se ei kyllä yhtään pidä siitä kopasta. Vaikka monesti pääsi sen kautta ulos kirmaamaan. Perjantai-illan se mökötti minulle koska pakotin sen koppaan ja lauantain se oli niin peloissaan ja stressaantunut muuton häslingistä ja sitten täällä vielä ramppasi kaikenlaisia outoja uusia ihmisiä. Vanhempien tullessa sunnuntaina se vähän rauhottui kun kuuli tuttuja ääniä ja illasta se olikin jo normaaliin päin. Tänään on vaikuttanut kovin väsyneeltä, enkä ihmettele yhtään.

Tämä uusi koti ei näytä vielä täydelliseltä kun kaikkia tavaroita ei ole saatu paikoilleen mutta sain minä jonkinlaisia yksityiskohtakuvia. Nauttikaa.

MÄ OON YLIOPPILAS osa 2

Olkoon tämä postaus pyhitetty lakituspäivän ja sitä seuraavan päivän loistaville kuville.

Immu otti kauniita kuvia Kallen valmistujaisissa ja saatiin me teinit keskenään otettua minunkin juhlissa kuvia. Näin jälkikäteen ajateltuna jonkinlaisia perhepotretteja olisi voinut ottaa.

MÄ OON YLIOPPILAS

Huh

Mä selvisin 

Hengissä

Ainakin osittain

Olkoon tämä "Mä oon ylioppilas osa 1" -postaus.

Täyttyköön tämä postaus näillä kulissikuvilla.

On muuten aika ihania kuvia vaikka itse sanonkin.
Näistä ylemmistä kuvista erityiskiitos Rautalammin ratsastuskeskukselle ponin lainasta, Ellalle ja Janikalle ponin putsaamisesta ja Rosalle kuvien ottamisesta! <3

Ei kine t. Uuno 

2105

"Jukka Poika

Vesisade

Viinipullo

Ale pubi

Itkonniemen koeajo

Itkua autossa

Tuplajuusto

Uuno-ikävä"

Mä kirjotin näin lauantain kohdalle mun päiväkirjaan. Toi kalenteri on suunniteltu tyhmästi, on liian vähän tilaa viikonlopulle. Juuri niille päiville, kun mun elämässä tapahtuu jotain. Arkipäivinä ei tarvitse käyttää niin paljoa tilaa. Kirjoitan niihin yleensä yhteisen tiivistelmän:" Työpäivät rullaa omalla painollaan. Loppupäivät minä nukun ja odotan yötä, että voin nukkua lisää", tai "Uuno on mun kaveri :) Onneksi mulla on tommonen pieni eläin! <3"

Joidenkin päivien kohdalla on tyhjää. Ei sen takia, ettei mitään kirjoittamisen arvoista olisi tapahtunut (mun kohdalla aina on joku kirjoittamisen tai kertomisen arvoinen juttu) vaan sen takia, etten muista mitä silloin tapahtui. Too bad.

Uuno oli aika söpö vauvana. 

Miksi onnee on niin vaikee saada

Ja kun se tulee miksei aika voi laahaa

Ja miksei sitä voi saada enempää

Ja miks sen tajuu vast kun sen menettää?

Hiushistoriaa

Tein tällaisen muistaakseni edelliseen blogiinkin. Pidettäköön tätä tekosyynä tehdä nyt uusi. Toisena tekosyynä on näyttää mun uusi tukka jonka kampaajalla teetätin. Pidän siitä kovin.

Olen "puhunut"

Tykkään edelleen aivan älyttömästi tuosta kirkkaasta punaisesta mutta no, tarvitseeko edes mainita sen ylläpitämisestä. Tosin tämä nykyinen tuhkakin on yhtä kamalaa ylläpitää. Varsinkin kun pohjalla on kolmen-neljän vuoden punat.