Hyviä tuulia

Kevät tulee.

Aurinko alkaa lämmittämään ja toppatakit voi jo viedä varastoon. Tulee uutta intoa ja puhtia elämään. Tekee mieli siivota ja sisustaa, ulkoilla ja nähdä ystäviä. 

Toisaalta kevät on aina sitä sekavaa ja kiireistä aikaa. Tasan vuosi sitten minun stressikiertoni ja niin sanottu alamäki alkoi. Vuosi sitten kirjoitin itseni ylioppilaaksi ja muutin Kuopioon hetkeksi vanhempien luokse. Ja mies lähti Kajaaniin.

Tämä kevät on täysin erilainen mutta silti niin samanlainen. Kaikkea uutta on tulossa, muutoksia. Oman työpaikan sesonkiaikaan mahtuu myös näyttö ja toinen kurssi päällekkäin. Tietysti siinä samassa rytäkässä pitäisi katsella uusia vuokra-asuntoja ja vähän kaikkea muutakin. ;)

Mä en vieläkään ole täysin varma, onko tämä ala juuri minulle sopiva. Toisaalta kotisiivous tuntuu hyvältä ja jäisin sinne mielelläni mutta juuri tämä kevät vanhusten palvelutalossa on se mikä minua ahdistaa ihan suunnattomasti: en osaa, en pysty enkä ole tarpeeksi hyvä.

Toisaalta tämä kevät ja aurinko antaa voimaa taistella kolmen kuukauden työharjoittelun ja näytön läpi. Sitten voin hengähtää ja jatkaa opiskeluja ihan vain omalla työpaikalla. Helposti ja näppärästi. Toivottavasti ensi vuoden alusta minua voi kutsua jo kodinhuoltajaksi.

Tää on mun lempparikuva niin laitan nyt tän. Hyvää kevättä!

Sos

"Eikös helmikuussa ala jo yhteishaut?"

Minulla piti olla vuosi aikaa rauhassa miettiä mitä mä haluan elämälläni tehdä. Miten tässä näin kävi? En minä ole vielä todellakaan valmis hakemaan kouluun tai edes ajattelemaan sellaista. Tykkään olla siivooja.

"Varo ettet jää tohon työpaikkaan, kun sulla on siellä niin mukavaa."

Ai siis miksi? Luulin että toisten auttaminen, etenkin huonokuntoisten vanhusten, on tärkeää työtä. Palkka ei kyllä riitä muuten kuin omalle navalle joten siinä mielessä en voi vaan jäädä siihen missä on mukavaa. Mutta miksi en voisi kouluttautua juuri tälle alalle?

En vaan yksinkertaisesti ole löytänyt sellaista alaa mikä minua kiinnostaisi. Tai siis kyllä, haluaisin pyörittää omaa tallia mutta tiedän että hevostelu ja muut eläinhommat kannattaa jättää harrastukseksi, ellei eläinlääkäriksi halua. Ja siihenhän mulla ei ole rahkeita.

Katselin taas Kuopion koulutusmahdollisuuksia. Ammattikoulu kuulostaa helpolle, oppisopimus vielä helpommalle. Ehkä enemmän minulle kuin pelkkä koulun penkillä istuminen kahdeksasta neljään. Minä tarviin liikuntaa ja ruumiillista työtä arkeen. Muuten ei tule yhtään mitään mistään enkä minä jaksaisi keskittyäkään. 

Joka tapauksessa päätöksiä on tehtävä. En vaan halua tehdä hätiköityjä päätöksiä koska vihaan luovuttamista tai sitä että asiat ei etene sitä vauhtia kun haluaisin niiden etenevän.

Ahdistaa. Pelottaa. Apua.

Työmyyrän työhöpinää

Asiat, joista työssäni pidän:

Saan ajaa autoa päivittäin (t. ihminen joka ei koskaan ole sellaista omistanut)

Pareittain työskentely

Mukava työporukka, vaikka aika suuri sellainen onkin

Ylemmälle taholle ei pelota mennä puhumaan ja palkollisille puhutaan mukavasti

Kaikki päivät on niin erilaisia just sen takia, että eri kodeissa käydään 1-6 viikon välein + keikat

Ite siivous ei oo mulle koskaan ollut ylitsepääsemätöntä

Ja kotien siivous terävöittää silmää omassakin kotona, pysyy kämppä siistinä

Asiakkaiden lemmikit <3 (tää on parasta)

Ei ole kokoajan hoppu ja kiire, saa tehdä hommansa rauhassa ja näin varmistaa hyvän jäljen

Ruumiillinen työ ei ole ehkä se mun juttu juurikin selkäongelmien takia, mutta työpäivät jää usein lyhyiksi joten liikaa selkä ei pääse rasittumaan. Sitäpaitsi istumaan pääsee kohtuullisen usein kunhan vaan käyttää päätään ja miettii, että voiko tuon kohdan siivota istualteen/polvilteen. 

Hikoilu on mun ihon kannalta aika inhottavaa. Iho ei kestä siivousaineita eikä oikeastaan liikaa veden ja desinfiointiaineen läträilyäkään. Nää nyt on hoidettavissa käsirasvalla ja no, perushygienialla mikä tän taudin takia pitää olla kunnossa.

Tahtoisin vain ottaa kuvia kaikista hienoista kodeista ja ihanista lemmikeistä mitä asiakkailla on, mutta täytyy nyt ymmärtää että ihan kaikkea ei voi omin luvin kuvata ja nyyh en voi viedä kissoja ja koiria mukaani. :( Muuten kyllä ihan täykky paikka. Mitä nyt aamulla herääminen hajottaa jne.

Työmyyrä kuittaa. Odottakaa puol vuotta niin valitan kaikesta työhön liittyvästä. Kyllä tää innostus laskee.

Mä länttäsen tähän loppuun supervanhan kuvan musta koska tahdon nuo hiukset aaah oih voih