Olisin paljon ehjempi, jos en jatkuvasti näkisi todella pahoja painajaisia. Huonompina aikoina nään niitä joka yö tai vähintään joka toinen yö yhden tai useamman viikon ajan. Hyvä mieli yleensä tyssää siihen että nään pahan unen.
Pahin uni on yleensä sellainen, että minua petetään suoraa silmieni edessä eikä avomiestäni tunnu kiinnostavan että minä nään. Toisenlainen paska uni on sellainen, että hän kertoo rakastuneensa johonkin toiseen ja että he ovat tapailleet jo pitkän aikaa. Herään aina omaan itkuuni tai siihen että olen kauttaaltani märkä hiestä, enkä unien jälkeen halua enää nukkua. Joskus kun olen jatkanut nukkumista, sama painajainen on jatkunut pahempana ja johtanut pahempiin tunnetiloihin.
Kun herään itkien, minun on pakko päästä kertomaan unista miehelleni. Eikä se edes helpota, ellei mieheni ole vieressä nukkumassa. Silloin pystyn käpertymään hänen viereensä ja jatkamaan unia: mitään pahaa ei ole tapahtunut ja hän on tässä minun vierelläni. Viestitellessä asiat vain kärjistyvät ja minulle jää fiilis että minua tosiaankin petetään tai ollaan jättämässä.
Kuten jo sanoin, minun olisi niin paljon helpompi selvitä elämästä jos en näkisi tällaisia unia. Tänä aamuna näin todella pahan sellaisen ja heräsin sanoihin "ei kukaan sinua halua". Eilen näin kanssa pettämisunta. Saa nähdä miten pitkän aikaa näitä taas näen.
