Istun suihkun lattialla. Kuuma vesi helpottaa aina. Olen eilen tajunnut että hän on siellä, kahden tunnin ajomatkan päässä Kainuun prikaatissa. Yritän olla onnellinen hänen puolestaan mutta oikeasti minusta tuntuu siltä, että sisälläni olisi kiviä. Isoja, painavia ja teräviä kiviä. Hän on mielummin siellä kuin täällä.
Nousen suihkusta. En tiedä kauanko olen istunut siinä lattialla mutta tiedän etten voi jäädä sinne. Lasken kymmenestä alaspäin ja nousen nollan kohdalla. Ylös nouseminen on helppoa kun päättää, että nollan kohdalla on noustava. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Paha olo tulee takaisin voimakkaammin. Yleensä paha olo on lähtenyt kokonaan suihkussa, mutta yleensä onkin kyse vain krapulasta. Toivon todella että tämäkin olisi vain krapula. Ohimenevä aamupahoinvointi.
Olen juuri taistellut itseni ylös pohjalta jossa lymysin vähän aikaa sitten. Tunsin hetken aikaa itseni vahvaksi ja pysäyttämättömäksi mutta nyt jokin sieltä alhaalta saa otteen ja yrittää vetää minua mukaansa. Se on saanut jo otteensa nilkkani ympäri ja pian se on jo kurkussani kiinni. Minä tiedän sen. Sängystä ylös nouseminen on taistelua, suihkusta ylös nouseminen on taistelua. Luulen että tämän kirjoitettuani jään tähän lattialle istumaan. Yleensä siksi, että kani saisi seuraa mutta nyt sekin on häkissä arestissa. Se pissi minun päälleni äsken. Ilkeä piru.
Eilisaamuna en pystynyt syömään mitään. Oli paha olla. Nyt olen puoliltapäivin saanut kaksi desiä appelsiinimehua alas. On vähän nälkä, mutten tiedä mitä söisin. Mikään ei maistu. Kurkussa on yksi iso ja terävä kivi. Rinnassa on yksi iso ja terävä kivi. Hartioiden päällä on kiviä. Kaikkiaalla on kiviä.
Minulta on kaikki kaunis viety käsistä
Olen ollut useasti niin väärässä
Älä lopu, elämä
Vielä lähipäivinä
Kanna minut sylissäsi yli surujen
Kanna minut silloin, kun yksin jaksa en
Kanna minut, mä en koskaan löydä perille
Niinkuin kyynel poskelle
Minä kuulun sinulle
-Jippu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti