Olen idiootti

Miten mä voin olla niin typerä, että pidän kiinni jostakin mikä ei todellakaan ole mulle hyväksi? Miksi mä annan jonkin vetää mua alas, jatkuvasti? Miten mä kehtaan väittää, että se on mulle parasta mitä mä oon koskaan kokenut? Mä tiedän että mun pitäis päästää irti mutten halua tehdä sitä.

Koska mä rakastan sitä niin paljon että mä uhraan oman hyvinvointini sille. Koska mä olen saatanan typerä ihminen.

sos

Ei otsikkoa

Mä yritin miettiä miten avautuisin tästä asiasta mutta en enää pysty siihen. Mä en enää pysty kuvailemaan sitä miltä mun pään sisällä tuntuu ja miksi se on siihen tilaan joutunut. Mä kerran yritin, lopputuloksena isäni katkaisi välini minuun. Valehtelisin jos sanoisin etten anna kenenkään työntää minua samalla tavalla pohjalle koska annan sen tapahtua kokoajan.

Tämän kappaleen sanat kertovat oikeasti siitä miltä musta tuntuu.

You've got a hold of me

Don't even know your power

I stand a hundred feet

But I fall when I'm around you

Show me an open door

Then you go and slam it on me

I can't take anymore

I'm saying baby

Please have mercy on me

Take it easy on my heart

Even though you don't mean to hurt me

You keep tearing me apart

Would you please have mercy, mercy on my heart

Would you please have mercy, mercy on my heart

I'd drive through the night

Just to be near you baby

Heart open, testified

Tell me that I'm not crazy

I'm not asking for a lot

Just that you're honest with me

My pride is all I got

I'm saying baby

Please have mercy on me

Take it easy on my heart

Even though you don't mean to hurt me

You keep tearing me apart

Would you please have mercy on me

I'm a puppet on your strings

And even though you got good intentions

I need you to set me free

Would you please have mercy, mercy on my heart

Would you please have mercy, mercy on my heart

Consuming all the air inside my lungs

Ripping all the skin from off my bones

I'm prepared to sacrifice my life

I would gladly do it twice

Consuming all the air inside my lungs

Ripping all the skin from off my bones

I'm prepared to sacrifice my life

I would gladly do it twice

Oh, please have mercy on me

Take it easy on my heart

Even though you don't mean to hurt me

You keep tearing me apart

Would you please have mercy on me

I'm a puppet on your string

And even though you got good intentions

I need you to set me free

I'm begging you for mercy, 

mercy

Shawn Mendes - Mercy

Syksy on kaunis

Mä olin unohtanut miten paljon nautin syksystä: ilmat viilenee, itikat häviää ja kaikkaalla on kaunista. Otin kamerankin esille kaapin perältä ja ikuistin näitä kauniita hetkiä. 

Ei mulla muuta. Ottakaa annostus syksyä tästä.

Tieni kohti vegaania elämää

Kirjoitin jokin aika sitten ryhtyväni kasvissyöjäksi. Muutamia viikkoja kerkesi kulua ennen kuin oikeasti jätin lihan pois ruokavaliostani. Odotin muuttoa sillä tiesin etten alkaisi vääntämään  omia ruokia kun jääkaappiin olisi jo ostettu ruokaa. Lupasin siis itselleni, että heti muutettuani jätän ainakin lihan pois.

Alku lähti hiljaisesti käyntiin: tein kasvispizzaa ja muita tällaisia hienoja ruokia mitä olin jo valmiiksi suunnitellut. Jääkaapista löytyi vielä maitoa, jugurttia, rahkaa, kananmunia, juustoa.... aika paljon kaikkea. Viikonloppuisin söin liharuokia koska ajattelin etten pystyisi jatkamaan tätä ilman satunnaista lihan syömistä. Näillä tarkoitan lähinnä roskaruokaa, kebabbia (mun heikkous, myönnetään). Alku tuntui kuitenkin hankalalta ja ikävöin mösperiä.

Seuraavaksi tuli ideoiden loppuminen. Ostin paljon valmiskeittoja tai tyrkkäsin kasviksia uuniin. Pysyin kuitenkin suunnitelmassani ja itseasiassa aloin tiputella maitotuotteita pois. Maito vaihtui appelsiinimehuun ja jugurtti kiisseliin, kananmunia ei ole enää jaksanut aamulla edes väsätä joten se jäi ihan luonnostaan pois.

Tässä vaiheessa minun ei kauheasti tarvitse ajatella asiaa. Lihaikävä jäi pois ja vaikka sillon tällöin viikonloppuisin hampurilaisen syön niin se ei vaikuta muuten kuin pahana omatuntona. Pärjäisin siis täysin ilman lihaa jos haluaisin. Hampurilainen on vaan liian helppo mennä ja ostaa. Rahkaakin minulla on töissä mukana koska se on helppo, "halpa" ja täyttävä välipala. 

Tämä on minulle passeli tilanne. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Kukaan ei pakota minua jättämään rahkaa tai hampurilaisia pois ja voin jättää niitä yksitellen juuri silloin kun itse haluan. Olen kerrankin tehnyt jotain viisaasti ja harkiten. Hyvä minä. :)

Ottakaa siitä nyt kaninkoivet. 

Minulle kuuluu hyvää

Viime viikko meni hyvin. Mä en nukkunut pitkiä päiväunia tai vaipunut itsesääliin kotona peiton alla. Mä kävin tallilla ja viivyin siellä kauan, ei ollut edes kiire pois. Mä kävin kahvilla mun serkun kanssa ja vaikka satoikin vettä niin meillä oli ihan mukavaa. Mä lupauduin lähtemään Blockfesteille kaverin mukaan ja mä otin perjantain vapaaksi.

Blockfest muistutti mua siitä mitä mulla joskus oli. Se muistutti myös siitä, miten hyvin mulla kaikki on nyt ja missä jamassa mä voisin olla jos oisin jäänyt siihen samaan tilanteeseen mistä mä lähdin pois. Musiikki oli aivan käsittämätöntä. Mä tanssin ihmisjoukon keskellä silmät kiinni enkä ajatellut mitään muuta kuin sitä tajuttoman hyvää fiilistä mikä mulla oli. Siinä hetkessä olin vain minä ja musiikki. Livemusiikin jälkeen mä näen ja kuulen nämä samat kappaleet ihan eri valossa. Olen siis todella ylpeä siitä että jaksoin lähteä ja olla siellä riekkumassa. Otin iisisti ja menin aikaisin nukkumaan, aamulla en herännyt krapulaan ja söin todella hyvää hotellin aamiaista. Käytin rahoja viisaasti ja säästin itseänikin vaikka olisi mieli tehnyt tanssia ja huutaa läpi koko festareiden. Ansaitsen nyt taputuksen olalle. 

Tämä viikko alkoi ihan hyvin. Töissä nyt tottakai hajotti mutta ei se mitään, niin sen kuuluukin hajottaa aina sillon tällöin. Maanantain ratsastus sujui mallikkaasti ja osasin jopa pitää kouluraippaa käsissäni ilman suurta katastrofia. Tiistaina katsoin salkkareita muutaman jakson. 

Keskiviikko, eli eilinen kääntyikin minua vastaan. Olin nauttinut jo tarpeeksi pitkään joten minua muistutettiin elämän hauraudesta.

Aino ja Pyry mukanani lähdin tallille ratsatamaan Fanttia. Kaikki sujui normaalisti, kunnes Fantti alkoi juoksentelemaan karkuun tarhassa. Katseli minua pilkaten ja otti aina muutaman raviaskeleen kun tulin lähemmäs. Huusin Ainolle että hän toisi namipussin, sillä saisin Fantin varmasti kiinni. 

Aino lähti ja minä jäin seurailemaan Fanttia. Se juoksi ison mustan hevosen taakse. Tämä iso musta on kuuluisa uhittelustaan ja kavioiden nostelusta, joten olin varuillani. Uhittelin hevoselle takaisin, huusin ja heiluttelin riimunarua, koska niin kuuluu tehdä eikä minun kuulu väistää jos se minulle uhittelee. Hevonen ei kuitenkaan väistänyt vaan käänsi näyttäen minulle takapuolensa. Sen sekunnin ajan kerkesin tajuta että nyt se meinaa potkaista ja käännyin pois ottaakseni juoksuaskeleet kauemmas. Tämä uljas musta kerkesi kuitenkin antaa minulle vauhdit persauksiin ja sain täysosuman kaviosta kylkeeni. 

Huusin erittäin oudolla tavalla "aa aaa aaaa" ja Aino kääntyi takaisin tarhan luo. "Tuli potku selkään, soita ambulanssi" minä huusin. Luulin tosissaan että se potkaisi minua selkään ja tuomitsin jo itseni tuhoon. Selkä ei olisi enää entisensä ja jalkani vähintään halvaantuisi. Ei hevosen potkusta voi selvitä pienellä. 

Jalat menivät tunnottomiksi mutta shokin voimalla pääsin kentän penkille istumaan hyvin outoon asentoon. Siinä minä odotin samaisessa asennossa ambulanssin tuloon saakka täristen ja huohottaen. Tallin omistaja ei edes vaivautunut kysymään vointiani tai osoittanut minkäänlaista sympatiaa minua kohtaan. Hän kuitenkin tiesi pitkän aikaa mitä oli tapahtunut ja mitä tulee tapahtumaan. Myöhemmin vuokrahevoseni omistajalle seliteltiin potkua (hevonen joka potkaisi minua oli siis tallin tuntihevonen) sillä, että kaikki hevoset olivat olleet outoja koska metsässä on luultavasti liikkunut jokin peto. En edes kommentoi tuota väitettä millään lailla. En pysty.

Ambulanssissa oli ihan mukavaa kun sain kipulääkettä ja luvan kuunnella musiikkia. Ei ole varmaan vaikea arvata mitä kuuntelin. Yöksi pääsin jo kotiin ja sairaslomaa annettiin perustein "lonkan ruhje". Pääsin siis todella, todella vähällä ja olen niin kiitollinen että se osui juuri kylkeen eikä selkään. Se peli olisi silloin jo menetetty.

Mulla oli siis sekä suojelusenkeli että Aino mukana matkassa. 

Sylkäisin tyynylleni

Lääkäri määräsi minulle näitä sinisiä tabletteja. Ei kertonut niistä sen enempää kuin että vahvoja ovat. Hyvä, jatkuva kipu siis lähtee. Tai ei se lähde vaan kipukynnykseni nousee tämän sinisen ansiosta.

Luin netistä lääkkeestä. Kauhukertomuksia. Tahtoisin soittaa lääkärille: "En halua tätä kiitos". Tiedän kuitenkin mikä olisi seuraava vaihtoehto ja tämä tuntuu helpommalle. Toisaalta taas tämä saattaa olla raskain lääkekuuri minkä koen.

Otin lääkkeen ja odotin simahtavani puolentoista tunnin kuluttua kuten netissä jotkut olivat kertoneet. En nukahtanut, nukuin itseasiassa normaalia huonommin. Heräilin ja hourailin itsekseni. Tajusin kuitenkin hourailevani joten aivan sekaisin en voinut olla. Seuraava päivä oli melko normaali. 

Otin lääkkeen toisen kerran ja odotin josko tänään lähtisi "taju kankaalle", kuten netissä kertoivat. Ei lähtenyt. Nukuin entistä huonommin ja suun kuivumisen takia unessa yskin. En tiedä yskinkö oikeasti mutta havahduin siihen että sylkäisin tyynylleni ja painoin pääni takaisin klimppilätäkön viereen. Mietin tilannetta muutaman sekunnin mutta nukahdin uudestaan. Aamu ei ollut vaikea. 

Työpäivä eteni ja pyysin työpariani ajamaan autoa. Syyn kertominen hengästytti. Nyt kun kissa on nostettu pöydälle, hänkin ymmärtää miksi nojailen seiniin ja meinaan nukahtaa autossa. Olo meni päivän mittaa huonommaksi: krapulaisemmaksi, humalaisemmaksi. Päässä huojui. Jalat meni tunnottomiksi. Tuskan hiki.

Tulin kotiin ja söin jäätelöä. Aloin nukkumaan ja nukunkin hyvin pitkät päiväunet, välillä heräillen herätyskelloon ja siirtäen sitä eteenpäin 20 minuutilla. Kolmen jälkeen keitin kahvit ja lähdin tallille. Auton rattiin meneminen pelotti, mutta fiilistä nostava musiikki antoi voimaa ajaa. Tallilla pahaa oloa ei muistanut. Huimaus tuli vasta kotiovella. Kuten kaikki muutkin oireet. 

Otin kolmannen lääkkeen tänäiltana ja mietin vain, mitä ensiyönä tapahtuu.

Saanen esitellä: Fantti

Kutsun tätä upean suurta punarautiasta tammaa terapiaratsuksi, vaikka se onkin erittäin kaukana sellaisesta. Sinne selkään ei tosiaankaan kavuta rentoutumaan ja nauttimaan, mutta ehkä se ei enää minun tasoiselle ratsastajalle olekaan se juttu miksi sinne selkään mennään. Tämän neidin kanssa pitää tosiaan tehdä työnsä kunnolla ja keskittyä olennaiseen. Ei liiku jos en käske ja liikkuu vähän liiankin lujaa jos jokin toiminnassani ei miellytä.

Tamma on ulkonäöltään juuri sellainen, mitä itse pidän kauniina ja mielessäni hevonen näyttääkin juuri tältä. Lihaksia nyt tietty voisi olla enemmän mutta siihen ratsastuksessa pyritäänkin. Tai no, minun osalta nyt omienkin lihasten kasvattamiseen. Ne kun ovat hiemat kuihtuneet.

Vaikka kokoni puolesta sopisin ehkä paremmin ponin tai pienen hevosen selkään, hankkiuduin kuitenkin tällaisen suuren kaunottaren seuraan ja olen tietoisesti masokistinen keskivartalon lihasten kannalta. 

Jospa minun kehittyminen ratsastajana ei tyssäisi nyt sen takia, etten käy ohjatuilla ratsastustunneilla. Jos nyt ei itsenäinen ajattelu kehity niin ainakin ne lihakset. 

Kaiken kaikkiaan pidän tästä tammasta ja minulla on hirveät odotukset meidän osaltamme! <3