Saanen esitellä: Fantti

Kutsun tätä upean suurta punarautiasta tammaa terapiaratsuksi, vaikka se onkin erittäin kaukana sellaisesta. Sinne selkään ei tosiaankaan kavuta rentoutumaan ja nauttimaan, mutta ehkä se ei enää minun tasoiselle ratsastajalle olekaan se juttu miksi sinne selkään mennään. Tämän neidin kanssa pitää tosiaan tehdä työnsä kunnolla ja keskittyä olennaiseen. Ei liiku jos en käske ja liikkuu vähän liiankin lujaa jos jokin toiminnassani ei miellytä.

Tamma on ulkonäöltään juuri sellainen, mitä itse pidän kauniina ja mielessäni hevonen näyttääkin juuri tältä. Lihaksia nyt tietty voisi olla enemmän mutta siihen ratsastuksessa pyritäänkin. Tai no, minun osalta nyt omienkin lihasten kasvattamiseen. Ne kun ovat hiemat kuihtuneet.

Vaikka kokoni puolesta sopisin ehkä paremmin ponin tai pienen hevosen selkään, hankkiuduin kuitenkin tällaisen suuren kaunottaren seuraan ja olen tietoisesti masokistinen keskivartalon lihasten kannalta. 

Jospa minun kehittyminen ratsastajana ei tyssäisi nyt sen takia, etten käy ohjatuilla ratsastustunneilla. Jos nyt ei itsenäinen ajattelu kehity niin ainakin ne lihakset. 

Kaiken kaikkiaan pidän tästä tammasta ja minulla on hirveät odotukset meidän osaltamme! <3

Ei otsikkoa.

Istun suihkun lattialla. Kuuma vesi helpottaa aina. Olen eilen tajunnut että hän on siellä, kahden tunnin ajomatkan päässä Kainuun prikaatissa. Yritän olla onnellinen hänen puolestaan mutta oikeasti minusta tuntuu siltä, että sisälläni olisi kiviä. Isoja, painavia ja teräviä kiviä. Hän on mielummin siellä kuin täällä. 

Nousen suihkusta. En tiedä kauanko olen istunut siinä lattialla mutta tiedän etten voi jäädä sinne. Lasken kymmenestä alaspäin ja nousen nollan kohdalla. Ylös nouseminen on helppoa kun päättää, että nollan kohdalla on noustava. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Paha olo tulee takaisin voimakkaammin. Yleensä paha olo on lähtenyt kokonaan suihkussa, mutta yleensä onkin kyse vain krapulasta. Toivon todella että tämäkin olisi vain krapula. Ohimenevä aamupahoinvointi. 

Olen juuri taistellut itseni ylös pohjalta jossa lymysin vähän aikaa sitten. Tunsin hetken aikaa itseni vahvaksi ja pysäyttämättömäksi mutta nyt jokin sieltä alhaalta saa otteen ja yrittää vetää minua mukaansa. Se on saanut jo otteensa nilkkani ympäri ja pian se on jo kurkussani kiinni. Minä tiedän sen. Sängystä ylös nouseminen on taistelua, suihkusta ylös nouseminen on taistelua. Luulen että tämän kirjoitettuani jään tähän lattialle istumaan. Yleensä siksi, että kani saisi seuraa mutta nyt sekin on häkissä arestissa. Se pissi minun päälleni äsken. Ilkeä piru.

Eilisaamuna en pystynyt syömään mitään. Oli paha olla. Nyt olen puoliltapäivin saanut kaksi desiä appelsiinimehua alas. On vähän nälkä, mutten tiedä mitä söisin. Mikään ei maistu. Kurkussa on yksi iso ja terävä kivi. Rinnassa on yksi iso ja terävä kivi. Hartioiden päällä on kiviä. Kaikkiaalla on kiviä.

Minulta on kaikki kaunis viety käsistä

Olen ollut useasti niin väärässä

Älä lopu, elämä

Vielä lähipäivinä

Kanna minut sylissäsi yli surujen

Kanna minut silloin, kun yksin jaksa en 

Kanna minut, mä en koskaan löydä perille

Niinkuin kyynel poskelle

Minä kuulun sinulle

-Jippu                                  

                          

Elämä hymyilee

Viikonloppuna tapahtui kauan odotettu muutto. Mä olen niin onnellinen nyt. Näin on hyvä.

Ihana, kun kaikki palaset alkaa loksahdella kohdilleen. Löysin vuokrahevosen, muutin taas pois kotoa, Uunon saa pian tyttöystävän ja töissä menee ihan hyvin! Ruokavaliokin pääsee taas paremmalle mallille kun on oma keittiö ja oma jääkaappi. Vanhempien luona kokkailu jäi aika laiskaksi ja jos kaapista ei löytynyt mitään niin ostin jotain nopeaa ja kallista.

Uunon stressaaminen muutosta otti sydämestä. Se vikisi ja huuti kun suoraan sanoen tungin sitä kuljetuskoppaan. Se ei kyllä yhtään pidä siitä kopasta. Vaikka monesti pääsi sen kautta ulos kirmaamaan. Perjantai-illan se mökötti minulle koska pakotin sen koppaan ja lauantain se oli niin peloissaan ja stressaantunut muuton häslingistä ja sitten täällä vielä ramppasi kaikenlaisia outoja uusia ihmisiä. Vanhempien tullessa sunnuntaina se vähän rauhottui kun kuuli tuttuja ääniä ja illasta se olikin jo normaaliin päin. Tänään on vaikuttanut kovin väsyneeltä, enkä ihmettele yhtään.

Tämä uusi koti ei näytä vielä täydelliseltä kun kaikkia tavaroita ei ole saatu paikoilleen mutta sain minä jonkinlaisia yksityiskohtakuvia. Nauttikaa.

MÄ OON YLIOPPILAS osa 2

Olkoon tämä postaus pyhitetty lakituspäivän ja sitä seuraavan päivän loistaville kuville.

Immu otti kauniita kuvia Kallen valmistujaisissa ja saatiin me teinit keskenään otettua minunkin juhlissa kuvia. Näin jälkikäteen ajateltuna jonkinlaisia perhepotretteja olisi voinut ottaa.

MÄ OON YLIOPPILAS

Huh

Mä selvisin 

Hengissä

Ainakin osittain

Olkoon tämä "Mä oon ylioppilas osa 1" -postaus.

Täyttyköön tämä postaus näillä kulissikuvilla.

On muuten aika ihania kuvia vaikka itse sanonkin.
Näistä ylemmistä kuvista erityiskiitos Rautalammin ratsastuskeskukselle ponin lainasta, Ellalle ja Janikalle ponin putsaamisesta ja Rosalle kuvien ottamisesta! <3

Ei kine t. Uuno 

2105

"Jukka Poika

Vesisade

Viinipullo

Ale pubi

Itkonniemen koeajo

Itkua autossa

Tuplajuusto

Uuno-ikävä"

Mä kirjotin näin lauantain kohdalle mun päiväkirjaan. Toi kalenteri on suunniteltu tyhmästi, on liian vähän tilaa viikonlopulle. Juuri niille päiville, kun mun elämässä tapahtuu jotain. Arkipäivinä ei tarvitse käyttää niin paljoa tilaa. Kirjoitan niihin yleensä yhteisen tiivistelmän:" Työpäivät rullaa omalla painollaan. Loppupäivät minä nukun ja odotan yötä, että voin nukkua lisää", tai "Uuno on mun kaveri :) Onneksi mulla on tommonen pieni eläin! <3"

Joidenkin päivien kohdalla on tyhjää. Ei sen takia, ettei mitään kirjoittamisen arvoista olisi tapahtunut (mun kohdalla aina on joku kirjoittamisen tai kertomisen arvoinen juttu) vaan sen takia, etten muista mitä silloin tapahtui. Too bad.

Uuno oli aika söpö vauvana. 

Miksi onnee on niin vaikee saada

Ja kun se tulee miksei aika voi laahaa

Ja miksei sitä voi saada enempää

Ja miks sen tajuu vast kun sen menettää?