Kevät tulee.
Aurinko alkaa lämmittämään ja toppatakit voi jo viedä varastoon. Tulee uutta intoa ja puhtia elämään. Tekee mieli siivota ja sisustaa, ulkoilla ja nähdä ystäviä.
Toisaalta kevät on aina sitä sekavaa ja kiireistä aikaa. Tasan vuosi sitten minun stressikiertoni ja niin sanottu alamäki alkoi. Vuosi sitten kirjoitin itseni ylioppilaaksi ja muutin Kuopioon hetkeksi vanhempien luokse. Ja mies lähti Kajaaniin.
Tämä kevät on täysin erilainen mutta silti niin samanlainen. Kaikkea uutta on tulossa, muutoksia. Oman työpaikan sesonkiaikaan mahtuu myös näyttö ja toinen kurssi päällekkäin. Tietysti siinä samassa rytäkässä pitäisi katsella uusia vuokra-asuntoja ja vähän kaikkea muutakin. ;)
Mä en vieläkään ole täysin varma, onko tämä ala juuri minulle sopiva. Toisaalta kotisiivous tuntuu hyvältä ja jäisin sinne mielelläni mutta juuri tämä kevät vanhusten palvelutalossa on se mikä minua ahdistaa ihan suunnattomasti: en osaa, en pysty enkä ole tarpeeksi hyvä.
Toisaalta tämä kevät ja aurinko antaa voimaa taistella kolmen kuukauden työharjoittelun ja näytön läpi. Sitten voin hengähtää ja jatkaa opiskeluja ihan vain omalla työpaikalla. Helposti ja näppärästi. Toivottavasti ensi vuoden alusta minua voi kutsua jo kodinhuoltajaksi.
Tää on mun lempparikuva niin laitan nyt tän. Hyvää kevättä!
