Mä olen ehkä maailman epävarmin ihminen.
Mulla on ollut sellaisia kausia, että olen tuntenut itseni vähempiarvoiseksi kuin muut. Yleensä se on mennyt ohi ja olen tiedostanut sen että nuoren naisen elämään tällaiset asiat vain kuuluvat. Nyt tämä kuitenkin alkaa olla jo sitä luokkaa että mä en ehkä kykene enää ajatusteni kanssa olemaan normaalisti. Mä itken tosi paljon, päivittäin. Ja mä itken koska mä luulen menettäväni kaiken mulle tärkeän koska olen inhottava, tylsä ja kaikinpuolin paska ihminen. Rumakin kaikenlisäksi ja sairas monin tavoin.
Kun itseään ei osaa arvostaa, miten voi arvostaa muita. Miten itsestään voi antaa rakkautta ja hyvyyttä muille kun sitä ei riitä itsellekään?
Menettämisen pelko voi olla juuri se syy miksi menettää. Ja menettämisen jälkeen pelkää vielä enemmän.
Näistä asioista lähimmille puhuminen tuntuu todella vaikealta koska ajattelen kuulostavani typerältä ja luovani vain enemmän pahaa mieltä muille (tai siis en halua menettää ketään sen takia että olen jatkuvasti surullinen). Surullinen minä jokatapauksessa olen, kokoajan.
Kirjoittaminen vähän helpotti. Kiitos.
